Iso puu in memoriam
Surukseni ilmoitan, että pitkän ja tapahtumarikkaan elämän jälkeen ystävämme, aito ja alkuperäinen Iso Puu Pyhä-Häkissä kuoli elokuussa 2004, ensimmäisellä viikolla. Se syntyi Ruotsin valtakunnassa vuonna 1518 Sten Sture nuoremman ollessa kuninkaana (1512-1520). Samana vuonna, 1518, Kustaa Vaasa istui valtataisteluiden takia vankilassa – vapautuakseen myöhemmin ja vallatakseen kruunun – ja sai aikaan muutakin, muun muassa perusti Suomeen lukuisia kaupunkeja, joista yksi on Helsinki – vuonna 1550.
Monenlaisia sotia käytiin Ruotsin valtakunnassa ja lähialueilla vuosien ja vuosikymmenten mittaan. Kuninkaita syntyi ja kuoli, mainittakoon vaikka Kustaa II Adolf, joka kuoli Lüzenin taistelussa Saksassa vuonna 1632.
1700-luku oli niin ikään monien taistelujen vuosisata – eräät kahinat koettelivat Isoa Puutammekin ihan lähietäisyydeltä, kun Suomessa elettiin ison vihan vuosia vv. 1714-21 – kovia aikoja kaikille osapuolille…
Hyviä uutisia tuli Ruotsinmaalta, kun tiedemies Carl von Linné (1707-78) loi elävien olentojen luokitusjärjestelmän, alkuperäiseltä nimeltään Systema Naturae, jossa Iso Puukin sai komealta kalskahtavan nimen Pinus sylvestris…
1800-luvulla eli ja vaikutti muuan Napoleon ja erinäisiä muitakin sotapäälliköitä, mutta Ison Puun rinteeltä katsottuna tarkkailun arvoinen – ja muutenkin merkillepantava – oli ruotsalaiskenraali Wilhelm Mauriz Klinspor, (1744-1814) – jonka sotataidot olivat silloin ja ovat edelleenkin alle kaiken arvostelun. Sen seurauksena Iso Puu yht’ äkkiä kuuli olevansa uudessa valtakunnassa, kasvu jatkui Venäjän vallan alla Suomen suuriruhtinaskunnassa…
Tultiin uudelle vuosisadalle ja vuonna 1912 Iso Puu – melkoinen näky jo silloin – kuuli latvuksissaan, että metsä, jossa se kasvoi oli kokonaisuudessaan rauhoitettu kaikelta maan ja metsän käytöltä! Melkoinen helpotus – kaikkien elettyjen vuosien jälkeen…
Muutamaa vuotta myöhemmin lipputangoissa liehuivat sinivalkoiset liput. Viesti oli selvä: Suomi oli saavuttanut itsenäisyyden 6.12.1917! Sanoivat, että se oli hyvä uutinen – eikä siitä ollutkaan minkäänlaista epäilystä!
Vuonna 1938 kantautui huhuja, ja suoritettiin erinäisiä toimenpiteitäkin, että Pyhä-Häkki ja eräät muut suojelualueet muodostettaisiin kansallispuistoiksi. Siitä osoituksena on tänäkin päivänä kairausreikä Ison Puun kupeessa – josta oli silloin nähtävissä, että puu oli 420 vuotta vanha. Mutta pahaksi onneksi kaikki kansakunnan miehet ja naiset tarvittiin tärkeämpiin tehtäviin – maata puolustamaan toisen maailmansodan pyörteissä. Puisto ja Iso Puu jäivät oman onnensa nojaan vuosikausiksi.
Mutta vuonna 1956 kaikki oli toisin: Pyhä-Häkki ja moni muukin rauhoitusalue julistettiin kansallispuistoiksi. Iso Puu ja kaikki muutkin olivat onnellisia päätöksestä!
Luontopolkuja perustettiin, pitkospuita rakennettiin, puun rukous pystytettiin – ja kaikki oli hyvin, todella. Yhä enemmän väkeä kävi tervehtimässä Isoa Puuta, yhä useampia kieliä ilmestyi kiitokseksi vieraskirjaan. Yli 10 000 ihmistä kävi puistossa vuosittain.
Puiston ensimmäiset oppaat pestattiin värikkäällä 1990-luvulla. Tietoa jaettiin, karttoja painettiin ja sama meno jatkui uudella vuosituhannella. Vuosi vuodelta Ison Puun latvuksessa oli vähemmän ja vähemmän vihreitä neulasia. Opaskin vitsaili kävijöille, että jos nopeasti menette, ehditte vielä näkemään Ison Puun elossa. Monet luulivat sitä vain vitsiksi – mutta kuten oli todettavissa elokuun 1. päivänä 2004, kaikki neulaset olivat muuttuneet ruskeiksi. Puiden maailmassa se tarkoittaa kuolemaa. Iso Puu seisoo pystyssä todennäköisesti vielä seuraavat 150-200 vuotta. Seuraava vaihe on, että kaikki neulaset putoavat maahan ja lopulta kaarna irtoaa puun pinnasta, ja varmaan jossain vaiheessa tikka tai talitiainen tekee siihen pesän sopivaksi katsomaansa koloon.
Parahin lukija, olemme kulkeneet pitkän matkan yhdessä. Isolla Puulla oli hyvä elämä – älkäämme kääntäkö selkäämme nyt. Tule käymään Pyhä-Häkissä – paljon hyvää on vielä jäljellä, kaikki näkemisen arvoista. Iso Puu haluaisi, että tulet…
Risto Pynnönen